rajapyykkiä ja muita koukeroita

Kävin tänään poliisilaitoksella. Vierailin ensimmäistä kertaa Pasilan poliisiasemalla, ja pääsin heti juttelemaan kolmen eri konstaapelin kanssa, jokaisen kanssa eri asioista. Huomasin, että laki näyttää olevan aika venyvä ja poliiseilla yleisin vastaus tiettyihin kysymyksiin oli olkien kohauttelu ja “Niin, noh…se on vaikea sanoa tuohon mitään”. Eli, jos tekisin rikoksen, sitä ei luokiteltaisi rikokseksi, mutta siitä voisi tehdä rikosilmoituksen, joka tod.näk kumoutuisi, koska poliisit eivät tietäisi mitä tehdä Tää oli jännä juttu, ja voin sanoa, että Pasilan poliisissa oltiin tänään todellakin jännän äärellä!

En siis ole tehnyt rikoksia, ei ollut syyni vierailuun. Mutten myöskään huvikseni mennyt kyselemään, mutta saimpa oivan tilaisuuden silti jututtaa eri poliiseja. Voin sanoa että kokemus oli jopa avartava, mutta silti lakiasioihin liittyvät kysymykseni jäivät edelleen mysteereiksi.

Näin iltasella lähdinkin seikkailemaan internetin ihmeelliseen maailmaan jälleen, ja huomasin että on useita asioita, jotka määritellään rikoksiksi, mutta niistä ei rangaista rikoksen tekijää rikoksesta. Kinkkistä eikö?

Ehkä Pasila-sarja onkin vakavemmin otettava kuin luulisi.

Päätin ottaa vuoden vaihduttua vähän henk.kohtaisemman aiheen. Mutta varmasti on asioita mistä moni voi tunnistaa myös itsensä.

Jäin juuri asunnottomaksi. Väärinkäsitysten ja muiden henkilökemia ongelmien vuoksi. Moni voisi tässä tilanteessa hajota palasiksi. Minä en tehnyt sitä. On ystäviä jotka auttavat minua kunnes saan asunnon, arvostan sitä todella paljon, ja huomaan että nämä ihmiset ovat jääneet vähälle huomiolle viimeisen puolen vuoden aikana. Mutta silti he jaksavat auttaa, ja haluavat!

Havahduin eilen asiaan, joka todella laittoi miettimään menneitä kuukausia, vastoinkäymisiä jne. Huomasin, että ongelmani olivat olleet suurempia kuin koskaan aiemmin. En syytä tästä ketään, muuta kuin itseäni. Minä tein itselleni ne ongelmat. Käytin liikaa alkoholia ja tein vääriä päätöksiä. En ollut oma itseni.

Niimpä eilen, kun istuin ystäväni Isan meikkipöydän ääreen suihkusta tultuani, katsoin itseäni pitkään silmiin ja sanoin peilikuvalleni hetken kuluttua ääneen “Hei minä!”. Riemastuin suuresti kun tajusin, että siellä oli se kadoksissa ollut Jantsu, herkkä, mutta vahva. Olen viimeisen 6kk aikana tavoitellut täydellisyyttä mm. meikkaamalla ja pukeutumalla eri tavalla kuin yleensä…. Eilen meikkasin kuten ennen, luonnollisesti. Hymyilin kun tajusin, että pystyin katsomaan itseäni ensimmäistä kertaa aikoihin niin että ajattelin, että siellähän onkin peilissä oikein sievä tyttö! Se olen minä! Huojennuin ja hymyilin koko loppuillan, nukahdinkin hymy huulilla

Vaikka vuosi alkoi kehnosti, uskon että edessä on minun vuoteni, sen oman itseni vuosi.

Kehotan ihmiset siis teitäkin istumaan peilin eteen ja katsomaan hetken itseänne, ehkä näette, missä ongelma on, jos sellaisia on. Positiivinen energia on avainsana alkavalle vuodelle! Käyttäkää sitä! Asioiden n tapana järjestyä, ehkä minunkin elämäni saadaan järjestykseen alkavana vuonna. Tai, ei ehkä, vaan kyllä, se saadaan!

Olkaa vapaita, onnellisia, ja pitäkää ystävistänne huolta, niin hekin pitävät teistä!

Seikkailin taas youtuben ihmeellisessä maailmassa, ja jotenkin päädyin yhtäkkiä katsomaan videoa, jolla vaalea nuori neiti sepostaa shoppaussuunnitelmiaan, video oli merkitty nimellä Video0087 tms. Tämä kyseinen tyttö siis postaa youtubeen videoita, joissa kertoo uudenvuoden suunnitelmistaan, shoppailusuunnitelmistaan, esittelee uusia meikkejään ja vaatteitaan jne. Miksi ihmeessä?! Katsoin muutamasta videosta pätkän ja huomasin, että tämä tyttö ei ollut ainoa videopostaaja (käytän termiä, koska tytöt itse kutsuvat itseään näillä tällä nimellä) vaan löytyi useita tyttöjä, jotka harrastavat tätä samaa. Eräs tyttö puhui videossa ystävistään nimillä, jotka ilmeisesti vakiokatselijoille olivat jo tulleet tutuksi “Ranen kans mennään Helsinkiin Annan läksäreihin ja sit Heidin kans pitäis käydä Turussa moikkaamassa Jaanaa” etc.

Olen hämilläni, sillä en ole tiennyt tällaisesta “harrastuksesta”/blogin pitämisestä tässä muodosta. Videoita kun kuitenkin oli näytetty keskimäärin yli 6000 kertaa per laaki ja vakiokatselijatkin näkyivät kommenttikentissä. Haluaisin todella keskustella ainakin näiden kahden erittäin aktiivisesti postailevan tytön kanssa että mistä tässä koko touhussa on kyse? Miksi? Ensimmäisenä itsellä herää ajatus että “siinä on tulevat kalinaiset ja tuksut”. Harmillista että tästä pyrkyri-lööppijulkkis lajista ei tulla todennäköisesti koskaan pääsemääm eroon, vaan se alkaa levitä taudin lailla. Samaten kun on näitä Suomen seksikkäin tavis-kilpailuja yms ja koko ajan tulee lisää ja lisää! Eikö BB ja chatit riitä? Eivät, koska osa neidoista kiertää jokaikiset haut läpi että pääsisi edes yhteen lööppiin. “Chattibeibe, Miss bikini- ja Helsinki, seiskan tähtityttö-finalisti, bb-sitä ja idols-tätä, harrastan biletystä ja mallinhommia”.

Voi itku….

Lueskelin tänään Marraskuun ‘11 Cosmoa (kyllä vain, mutta elkää vielä luovuttako!)

Siellä miehet olivat kirjoittaneet 65 asiaa, joita olisivat toivoneet edelliseltä kumppaniltaan.

Joudun nyt lainaamaan muutamaa ja kommentoimaan;

“Hän ei leikitellyt nänneilläni. Ne ovat herkät, joten tykkään kun nainen kiusoittelee niitä kielellään”

Hmm….naiset, kysymys? Onko ihmisanatomiasta jotain jäänyt oppimatta, vai luuletteko, että ainoastaan naisen nännit ovat herkät? Vastausta tuskin tarvitsee kertoa.

“Olisin halunnut maata lusikka-asennossa seksin jälkeen”, “Hän syöksyi aina kylpyhuoneeseen välittömästi seksin jälkeen. Itse olisin halunnut maata sylikkäin edes muutaman minuutin, se tuntui niin läheiseltä.”, “Hän pukeutui aina heti seksin jälkeen. Se tappoi tunnelman.”

Jälleen kysymys, MITÄ IHMETTÄ?! Vaatteet heti päälle, kylpyhuoneeseen ryntääminen? Mikä näitä naisia vaivaa?!

Sitten hyvinkin yleinen ongelma, josta moni oli puhunut, miksi valot täytyy aina sammuttaa? Jos on jo tunnelmissa niin onko tämä välttämättömyys?; “Eksäni ei suostunut jättämään valoja päälle, vaikka tilanne oli kuinka kuuma. Viimeistään siinä vaiheessa kun aloin riisua häntä, hän syöksyi valokatkaisijalle”

Tämä tietysti voi liittymä muunmuassa siihen, kuinka miehet olivat kertoneet naistensa olleen epävarmoja vartalostaan. HALOO! Ei se mies sua halua, jos se ei pidä sun kropasta! Jos itse ei ole tyytyväinen niin asiasta voi varmasti keskustella ja kuunnella myös miehen mieltymyksiä, ehkä hän ei halua sinun olevankaan luuta ja nahkaa oleva luuranko.

Monet miehet valittelivat myös naisen aloitteellisuuden puutteesta seksiin. Tiedän asian olevan usein myös toisinpäin. Raskasta molemminpuolin varmasti jos aina toinen joutuu tekemään aloitteen, etenkin jos tulee lähes joka kerta torjutuksi.

Muutamat myös puhuivat siitä, että naiset eivät olleet innostuneita seksielämän piristämisestä. Esimerkiksi pornon katsominen yhdessä, suurinosa naisista oli loukkaantuu ehdotuksesta, miksi? Miksi ei voisi kokeilla? Uusien asioiden kokeileminen toisi varmasti piristystä seksielämään. Kukin tavallaan toki.

Muutama mies kirjoitti suuseksistä. Yksi kirjoitti, että nainen ei haunnut hänen antavan suuseksiä, toinen kirjoitti, ettei saanut suudella naista suuseksin jälkeen ellei ollut pessyt ensin hampaitaan. Eräs mies kertoi, että jokakerta kun nainen otti häneltä suihin, hän antoi miehen laueta suuhunsa, mutta alkoi kakoa jälkeenpäin ja joskus jopa oksensi jälkeenpäin. SIIS, mitä nainen jos miehesi alkaisi kakoa sinun haarovälissäsi? Ei kovin kiihoittavaa. Elä anna tulla suuhun jos ällöttää. Useta kun kertoivat asian olevan ok, jos nainen ei anna laueta suuhun, vaikka sitä toivoisivatkin.

Ongelmien suurin ydin taisi löytyä erään miehen kertomuksesta: “Emme koskaan puhuneet, millaisesta seksistä pidimme tai mistä emme. Kaipasin avoimempaa puhetta”.

Uskon sen! Täytyyhän näistäkin asioista puhua samalla tavala kuin muistakin parisuhdekoukeroista. Aloin samalla miettiä keskusteluja ystävieni kanssa seksistä. Eräs ystäväni totesi, että hänen ja miehensä seksi on aina samanlaista, täysin yllätyksetöntä. Toinen totesi perään, että he puhuvat avoimesti asioista, jotenka heidän seksielämänsä kukoistaa. Kerran eräs ystäväni ihmetteli elokuvaa katsoessamme, että harrastavatko yli 50-vuotiaat parit todella seksiä. Tyrmistyin täysin! Miksipä eivät? Ihminen on viettieläin, tuskin halut iän karttuessa katoavat minnekään. Häntä alkoi oksettaa ajatus n.60-vuotiaiden vanhempiensa mahdollisesta seksielämästä. Tätäkää en ymmärrä. Mitenkäs ne vanhemmatkin aikoinaan lapsensa maailmaan saattoivat?

Seksistä puhutaan, mutta vain pintapuolisesti. Kehotankin ihmisiä uskaltautumaan puhumaan, etenkin parisuhteiden sisällä, olivatpa ne tuoreita taikka 50-vuotta vanhoja. Tunnen itseni Carrie Bradshawiksi hieman tätä kirjoittaessani, mutta halusin nostaa kissan pöydälle kun se osui silmään.

Joku saattaisi nyt sanoa että olen täysin väärä ihminen puhumaan näistä asioista, olenhan ollut sinkkuna jo reilut kaksi vuotta. Mutta voin kertoa, että olen tapaillut kyllä miehiä ja harrastanut myös seksiä kahden vuoden aikana, joten luulen, että olen ihan hyvä sanansaattaja tässä asiassa.

En aio piilottaa keskustelua vanhemmiltani, isovanhemmiltani jne. Miksi piilottaisin, aikuisia ihmisiähän tässä ollaan ja varmasti mietimme samoja asioita ikäeroista huolimatta.

Näitä ongelmia eivät siis kanna pelkästään vain miehet, vaan varmasti monet naiset. Naisen seksuaalisuus vaan tuntuu olevan jokin myytti josta ei saisi puhua, miksei? Puhukaa, olkaa avoimia! Me eletään täällä vain kerran.